Tugende

Tänään on meidän aikamme jättää tältä erää hyvästit Afrikalle. Lähdemme guesthouselta kohti lentokenttää ja kohti Suomea ystävämme Abassin kyydissä alkuillasta. Lähipäivät olemme nauttineet vielä ugandalaisesta kulttuurista kulkien pitkin katuja ja  syöden herkullista ruokaa. Tulemme todella kaipaamaan tätä paikallista elämää, joka eroaa niin suuresti elämästämme Suomessa. Olemme myös yrittäneet viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä guesthouselaisten kesken.

Nansanan paljon kuljettu pääkatu

Lemppari hedelmämyyjät

Nyt lähdön hetkellä ajatuksemme ovat aika sekavat. Emme osaa aavistaa, miltä tuntuu olla taas Suomessa keskellä erilaista elämää. Opimme Afrikassa hitaamman elämäntyylin ja eurooppalainen kiire kauhistuttaa jo ajatuksen tasolla. Tulemme kaipaamaan projektiamme, uusia ystäviämme, yhteisöllistä asumista, mahtavaa ruokaa ja koko afrikkalaista iloista kulttuuria. Paluuta helpottaa kuitenkin ajatus läheisten näkemisestä kuukausien tauon jälkeen sekä suomalaisesta kesästä ja sen herkuista.

Mahtava paikallinen ruoka

Yhdessä auringonlaskua ihailemassa

Meidän ajatuksenamme ei koskaan ollut tulla Ugandaan pelastamaan maailmaa. Halusimme tulla oppimaan itsestämme, toisistamme ja maailmasta, jossa elämme sekä antamaan jotain hyvää lapsille, joiden kanssa työskentelemme. Koemme, että saavutimme sen ja vielä paljon enemmän. Haluamme kiittää kaikkia meidän blogimme lukijoita tästä unohtumattomasta matkasta, jonka olemme kulkeneet yhdessä. Vaikka aikamme toisenlaisessa maailmassa päättyy, elävät muistot sydämissämme ikuisesti.

Haluamme tiivistää kokemuksemme täällä unelmien Ugandassa tällä kappaleella!

Beyonce - I was here

Rakkaudella,

Milla ja Annika

The worst part is over

Eilen eli torstaina kuljimme viimeistä kertaa projektiimme Angel´s Centeriin. Olimme jännittäneet viimeistä päiväämme rakkaiden lasten kanssa jo pitkään, mutta se osoittautuikin vielä vaikeammaksi kuin osasimme odottaa.

Päivä kului muuten normaalien rutiinien mukaan, mutta järjestimme pienet lähtöjuhlat Suomi-teemalla iltapäivällä. Koristelimme pihan yhdessä lasten kanssa ja jopa joulupukki vieraili juhlissa mukanaan pienet lahjat. Olimme tehneet kortin centerille ja nautimme kitaransoitosta ja kekseistä. Juhlat olivat onnistuneet ja tunnelma hyvä, mutta haikea.

Päivän ja oikeastaan koko taipaleen vaikein hetki koitti, kun oli jätettävä hyvästit henkilökunnalle ja lapsille, joihin kiinnyimme nopeasti. Yritimme molemmat pidättää itkua koko päivän ajan. Siinä vaiheessa kun yksi meille todella tärkeistä lapsista tuli hyvästelemään meidät silmät täynnä kyyneleitä, emme mekään enää pystyneet pidättämään omiamme. Loput hyvästeistä olivatkin täynnä kyyneleitä. Lopullisesti purskahdimme itkuun kahden pojan saattaessa meitä portille ja halutessaan lähteä meidän mukaamme käsistä kiinni pitäen. Sulkiessamme koulun portin heidän nenän edestään olimme täysin murtuneita, emmekä emää pystyneet hallita itkuamme.

Emme edes yritä kuvailla, kuinka uskomattomia ”meidän lapset” ovat. Opimme heiltä kuluneiden kuukausien aikana käsittämättömän paljon. He opettivat meille, mitä on aito ilo, kärsivällisyys,  kommunikointi ilman sanoja ja mitä tarkoittaa todellinen välittäminen ja yhteisöllisyys. Ja paljon paljon muuta. Oli myös hienoa seurata, miten paljon kaikki lapset kehittyivät koko tänä aikana, jonka vietimme heidän kanssaan.  Viimeinen kiitos oli, kun kaksi autistista poikaa, joiden emme ole koskaan kuulleet sanovan sanaakaan, sanoivat meille ensimmäiset sanansa viimeisen päivämme aikana. Se tuntui maagiselta! Vasta eilen käsitimme myös, kuinka upeaa oli olla osana niin ihanaa ja välittävää työyhteisöä. Emme tule ikinä unohtamaan Angel´s Centeriä ainutlaatuisine lapsineen.

Nyt vaikeimpien hyvästien ollessa takana valmistaudumme kotiin lähtöön ja tuleviin hyvästeihin. Pakkailemme ja nautimme viimeisistä hetkistä Afrikan auringon alla. Sunnuntaina olemme jo Suomessa!

Rakkaudella,

Milla ja Annika