Eilen eli torstaina kuljimme viimeistä kertaa projektiimme
Angel´s Centeriin. Olimme jännittäneet viimeistä päiväämme rakkaiden lasten
kanssa jo pitkään, mutta se osoittautuikin vielä vaikeammaksi kuin osasimme
odottaa.
Päivä kului muuten normaalien rutiinien mukaan, mutta
järjestimme pienet lähtöjuhlat Suomi-teemalla iltapäivällä. Koristelimme pihan
yhdessä lasten kanssa ja jopa joulupukki vieraili juhlissa mukanaan pienet
lahjat. Olimme tehneet kortin centerille ja nautimme kitaransoitosta ja
kekseistä. Juhlat olivat onnistuneet ja tunnelma hyvä, mutta haikea.
Päivän ja oikeastaan koko taipaleen vaikein hetki koitti,
kun oli jätettävä hyvästit henkilökunnalle ja lapsille, joihin kiinnyimme
nopeasti. Yritimme molemmat pidättää itkua koko päivän ajan. Siinä vaiheessa
kun yksi meille todella tärkeistä lapsista tuli hyvästelemään meidät silmät
täynnä kyyneleitä, emme mekään enää pystyneet pidättämään omiamme. Loput
hyvästeistä olivatkin täynnä kyyneleitä. Lopullisesti purskahdimme itkuun
kahden pojan saattaessa meitä portille ja halutessaan lähteä meidän mukaamme
käsistä kiinni pitäen. Sulkiessamme koulun portin heidän nenän edestään olimme
täysin murtuneita, emmekä emää pystyneet hallita itkuamme.
Emme edes yritä kuvailla, kuinka uskomattomia ”meidän lapset”
ovat. Opimme heiltä kuluneiden kuukausien aikana käsittämättömän paljon. He
opettivat meille, mitä on aito ilo, kärsivällisyys, kommunikointi ilman sanoja ja mitä tarkoittaa
todellinen välittäminen ja yhteisöllisyys. Ja paljon paljon muuta. Oli myös
hienoa seurata, miten paljon kaikki lapset kehittyivät koko tänä aikana, jonka
vietimme heidän kanssaan. Viimeinen
kiitos oli, kun kaksi autistista poikaa, joiden emme ole koskaan kuulleet
sanovan sanaakaan, sanoivat meille ensimmäiset sanansa viimeisen päivämme
aikana. Se tuntui maagiselta! Vasta eilen käsitimme myös, kuinka upeaa oli olla
osana niin ihanaa ja välittävää työyhteisöä. Emme tule ikinä unohtamaan Angel´s
Centeriä ainutlaatuisine lapsineen.
Nyt vaikeimpien hyvästien ollessa takana valmistaudumme
kotiin lähtöön ja tuleviin hyvästeihin. Pakkailemme ja nautimme viimeisistä
hetkistä Afrikan auringon alla. Sunnuntaina olemme jo Suomessa!
Rakkaudella,
Milla ja Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti