Vietettiin tämä viikonloppu toisenlaisissa maisemissa.
Meluisan ja ahtaan Kampalan sijaan
suuntasimme lauantaina Mbalen kautta Sipi fallseille. Matkaseurueemme oli
runsas, sisältäen neljä ”pariskuntaa”. Me muodostimme tietysti yhden
parivaljakon, toinen pari oli italialainen pariskunta, kolmas meidän
hollantilainen asuintoverimme itävaltalaisen deittinsä kanssa ja neljännen
muodosti yhteneviin tuulipukuihin pukeutunut saksalainen ”nuoripari”. Tästä voi
sitten kukin arvailla, ketkä parit neljästä ovat oikeasti pareja!
Tarkoituksenamme oli matkata bussilla Kampalasta Mbaleen,
mutta koska olemme Afrikassa, suunnitelmat eivät tietenkään pitäneet. Aikamme
säädettyämme löysimme itsemme ahtaasta matatusta (pikkubussi), joka oli
matkalla kohti Mbalea. Aluksi olimme innoissamme, sillä oletimme matatun olevan
vain meidän käytössämme koko matkan, mutta afrikkalaisten luovuus tuli taas
esiin. Aluksi meitä oli matatussa meidän kahdeksan matkailijan lisäksi
ainoastaan kuljettaja ja konduktööri. Matkustajia tuli kuitenkin lisää ja
sallitun 14 matkustajan sijaan meitä oli lopulta kyydissä 20. Konduktööri istui
saksalaisen Jonaksen sylissä yhden lapsen lisäksi, sillä tilaa ei vain ollut.
Jonas vitsaili, että ”tulehan toki syliini istumaan, tähän mahtuu.” ja
konduktööri ei ymmärtänyt sarkasmia ja pyllähti Jonaksen polvelle. Matka
Kampalasta Mbaleen taittuu yleensä noin neljässä tunnissa, mutta meillä tunteja
kului kuusi. Mbalesta Sipi Fallseille kuljimme ”special hirellä” eli taksilla.
Taksikin oli tupaten täynnä, kuten tapoihin kuuluu. Maisemat olivat mahtavat ja
näimme muun muassa huikea sateenkaaren.
Yövyimme viikonlopun Crows Nestissä, joka sijaitsee
korkealla vuoristossa vastapäätä vesiputouksia. Maisemat ovat henkeäsalpaavat
ja ilma raikkainta tähän asti. Tunnelma oli rauhallinen ja olimme keskellä
luontoa. Me kaikki parit yövyimme kahden hengen vaatimattomissa huoneissa.
Meidän pariskunta jakoi sängyn, hyttysverkon ja jopa huovan. Huoneessamme oli
myös oma vessa ja LÄMMIN suihku. Mahdollista olisi ollut myös yöpyä dormissa.
Yö huoneessamme maksoi 20 000 henkilöltä (eli alle 7 euroa) ja hintaan kuului
aamutee/-kahvi ja banaaneja. Muut ruoat tilasimme erikseen. Ensimmäisenä aamuna
söimme herkullisen buffet-aamiaisen upeissa maisemissa. Molempina iltoina söimme
myös illallisen majoituspaikassamme, mutta yksikään annos ei vakuuttanut meitä.
Myös hintataso oli korkeampi, kuin mihin olemme Ugandassa tottuneet.
Sunnuntaipäivä meni vaeltaessa upeissa maisemissa
paikallisen oppaan, Alexin kanssa. ”Natural walkilla” pääsimme näkemään läheltä
kolme Sipi fallsia. Maasto oli suhteellisen haastavaa, sillä polut olivat
sateen takia mutaisia ja osa mäistä jyrkkiä. Ensimmäiselle vesiputoukselle
jouduimme laskeutumaan puisia ja huteria tikapuita pitkin. Suurin osa
seurueestamme oli kauhuista kankeina, me mukaan lukien. Nämä portaat tuskin
olisivat läpäisseet turvallisuusvaatimuksia Suomessa! Vaikka sydän jyskyttikin,
oli tikapuita pitkin kulkeminen sen arvoista.
Matkan aikana näimme henkeäsalpaavien maisemien lisäksi
vuohia, lehmiä, apinoita ja koiria. Yksi koirista kulki mukanamme suurimman
osan matkasta. Pääsimme myös kokemaan virkistävän pulahduksen luonnon omaan
uima-altaaseen. Jopa Suomi-tytöille veden lämpötila oli kirpsakka. Matkalla
näimme myös banaanipuita sekä kahvi- ja papuviljelmiä. Näimme myös paikallista
elämää asumuksineen ja viljelmineen.
Päätimme vaelluksemme ”Cafe touriin”, jossa pääsimme
tutustumaan kahvin valmistamiseen. Kävimme läpi kaikki vaiheet ja saimme myös
itse kokeilla niitä. Pääsimme lopulta myös maistamaan ”itse” valmistamaamme
kahvia, joka oli todella hyvää. Jopa Milla teen juojana nautti suuresti kahvin
mausta. Aloitimme vaeltamisen puoli yhdeksältä ja olimme takaisin viiden
jälkeen. Hintaa päivälle kertyi 50 000 eli alle 20 euroa.
Viikonloppu vuoristomaisemissa teki meidän koko porukalle
todella hyvää. Meillä kaikilla oli hauskaa ja pääsimme hetkeksi pois ”arjesta”.
Maanantaina palasimme hyvillä mielin guestarille, tällä kertaa bussilla. Suosittelemme
vaeltamista Sipi fallseilla kaikille, jotka Ugandaan pääsevät matkustamaan.
Rakkaudella,
Milla ja Annika
