Tursajaiset: ensimmäisiä yhteisiä muistoja
Aloimme pohtimaan unelmamme toteuttamista toden teolla jo ensimmäisen opiskeluvuoden syksyllä. Ensiksi suunnittelimme vaihtoa kolmannen vuoden syksylle, mutta halusimmekin toteuttaa unelmamme mahdollisimman pian. Kartoitimme erilaisia vaihtoehtoja, jotka mahdollistaisivat lähtömme toisen opiskeluvuoden keväällä. Suuritöisten etsintöjen, epätoivon, innostuksen ja erilaisten vastoinkäymisten jälkeen löysimme vihdoin kiinnostavan harjoittelupaikan ja sopivan järjestön. Päädyimme hakemaan vapaaehtoisiksi KVT:n (Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry) kautta Ugandaan suorittamaan työharjoittelua kehitysvammaisten lasten kanssa.
Tursajaiset tutorina: paljon yhteisiä muistoja jo kerättynä
Nyt olemme vihdoin lähtövalmiina: rinkat ylitsepursuavan muhkeina, viemiset ostettuina, sata paperia ja hakemusta täytettynä, KVT:n valmistava koulutus käytynä ja virastotätien päät sekoitettuna. Paljon erilaisia tunteita on koettu jo matkan tässä vaiheessa: intoa, epätoivoa, haikeutta, ahdistusta, odotusta… Tyypillistä meille, joilta tunteita ei puutu! Monet heipat on sanottu, mutta vain vähäksi aikaa. Tiedämme, että aika tulee kulumaan kuin siivillä ja pian olemmekin jo takaisin Suomen suvessa. Tämä blogi tulee sisältämään tuntemuksiamme ja oivalluksiamme matkamme varrelta itäisessä Afrikassa. Nauttikaa, sillä niin aiomme mekin tehdä!
Läksiäiset safarilla: lisää muistoja tulossa
Rakkaudella,
Milla ja Annika
