Viime aikoina olemme päästäneet suustamme useaan otteeseen
”mu maaso awo” halutessamme pysäyttää matatun. Siksi otsikko tuntuu
ajankohtaiselta. Kaikki sujuu hyvin täällä sateisessa Itä-Afrikassa ja olemme
luoneet jo omat arkirutiinimme. Tuntuu siltä, että olemme todella alkaneet
elämään täällä!
Mutainen kotikatu
''Bussipysäkki''
Viikonloppu hurahti liian nopeasti ohi. Perjantai-iltana
kokkasimme porukalla paikallista ruokaa. Lauantaina lähdimme taas porukalla Kampalaan
uudelle ostosreissulle. Aloitimme päivän pääkaupungissa kirpputorilla, jossa
kaikki vaatteet maksoivat tällä kertaa vain noin 30 senttiä/kappale. Me
molemmat teimme taas hienoja löytöjä. Mukaan tarttui muun muassa molemmille farkkushortsit,
yltiövärikkäitä paitoja ja muita tarpeellisia vaatekappaleita. Annika teki
löytöjä myös käsityötorilta.
Löytöjä
Kämppikset vielä yhdessä
Shoppailusta uupuneina päätimme tehdä uuden yrityksen ”1000
cups-kahvilaan”. Viime kerralla sähköt olivat poikki, emmekä saanet toivomiamme
herkkuja. Annikan browniekin oli kuiva ja mauton. Tällä kertaa Milla pystyi
tilaamaan banana splitin, josta oli jo kauan haaveillut. Banana split oli
kuitenkin pettymys , sillä se ei ollut niin runsas, kuin Milla herkkuhimoissaan
olisi toivonut. Annika antoi kahvilan toiselle suklaakakulle uuden yrityksen ja
tämä suklaakakku osoittautuikin paljon herkullisemmaksi kuin brownie oli.
Millan herkkuannos
Annikan herkkuannos
Loppuviikonloppu meni hyvinkin rennoissa meiningeissä.
Pesimme pyykkiä, juttelimme, söimme hyvin ja tietenkin myös pelasimme
scrabblea. Srabblen pelihetket eivät kylläkään enää ole niinkään rentoja, sillä
kilpailusta on tullut totisempaa. Olemme kehittäneet jo guestarin
scrabblehetkiin tarkat säännöt, joista ei tingitä missään tilanteessa.
Yksi tiukoista peleistä
Maanantaina ja tiistaina olemme painaneet pitkää päivää
töissä Angel´s Centerissä. Maanantaina Milla lähti muutamien
guesthouseasukkaiden kanssa jameille Kampalaan ja tiistaina kokkasimme taas
porukalla. Tällä kertaa ”perheillallisen” syynä oli se, että kaksi saksalaista
tyttöä (meidän huonetoverimme mukaan lukien) lähtevät kotiin keskiviikkona.
Tiistaina toivotimme tervetulleeksi uuden italialaisen asukkaan ja valmistelimme
itseämme tuleviin hyvästeihin. Guesthousesssa elämisessä rankinta on se, että ihmiset
vaihtuvat jatkuvasti. Juuri kun ehtii tutustua ihmisiin, on jo aika sanoa
heipat. Onneksi kuitenkin uusia asukkaita on tulossa tämän kevään aikana ja
moni ”vanhoista” asukeista jää kanssamme asumaan.
Rakkaudella,
Milla ja Annika
