Mitä tulee mieleen sanasta pääsiäinen? Suklaamunat
varmaankin? Ehkä myös pääsiäiskokko ja virpominen(tervehyysiä pohojammaalle)
sekä rentoilu. Monesti pääsiäiseen liittyy myös erilaiset pääsiäisruoat, kuten
lammas sekä mämmi. Täytyy kyllä sanoa, että kauhukaksikolta jäi tänä
pääsiäisenä mämmit ja suklaamunat syömättä. Myöskin pääsiäiskokko ja virpojat
jäi kokematta. Sen sijaan saimme nauttia ikimuistoisesta pääsiäisestä pienessä
ugandalaisessa kylässä Pakwachissa taloudenhoitajamme Cissyn perheen vieraina.
Bussissa
Pitkänä perjantaina lähdimme saksalaisen Annikan sekä
japanilaisen Mayun kanssa guestarilta kohti Pakwachia. Ensin oli selvittävä bussiasemalle
Kampalaan kaikkien pussukoiden ja
nyssyköiden kanssa. Aluksi ahtauduimme porukalla tunkkaiseen matatuun ja
loppumatkan meidät kyyditsi bodabodat (moottoripyörätaksi) bussiasemalle.
Täytyy sanoa, että huokaisimme helpotuksesta päästyämme bussiasemalle ehjin nahoin,
koska liikenne oli kaoottinen ja kolme henkilöä sekä kaikki matkatavarat olivat
hieman liikaa yhdelle moottoripyörälle.
Avarat maisemat bussin ikkunasta
Kaupustelijat
Pari ohikulkijaa
Kuuden tunnin kuuma bussimatka oli unohtumaton kokemus.
Matka alkoi sillä, että konduktööri muistutti matkustajia siitä, että kanat ja
kalat tulee laittaa alas tavaratilaan eikä niitä saa tuoda matkustamoon. Myös
varkaista varoiteltiin. Seuraavaksi bussiin pomppasi nainen, joka rukoili
turvallisen matkan puolesta. Tässä vaiheessa olimme molemmat todella
hämmentyneitä ja se oli vasta alkua. Heti lähdön jälkeen ajoi yksi
moottoripyörätaksi bussin vierellä kyydissään yksi matkustaja. Risteyksessä
matkustaja hyppäsi pois bodan kyydistä ja lähti juoksemaan kohti bussin
oviaukkoa. Jotenkin kummallisesti hän onnistui hyppäämään liikkuvan bussimme
kyytiin ja tyynesti istuutui omalle paikalleen. Tässä taas yksi todiste
luovuudesta täällä!
Matkan aikana ehdimme nähdä paljon. Bussin pysähdellessä
erilaiset kaupustelijat yrittivät myydä milloin mitäkin bussin ikkunoista.
Tarjolla oli mm. lihatikkuja, eläviä kaloja ja kanoja (selvisipä syy, miksi
niiden asiallisesta säilytyksestä muistuteltiin), hedelmiä sekä virvotusjuomia.
Lisäksi näimme monenlaista afrikkalaista elämää: viljelypeltoja, pikkukyliä
kojuineen, erilaisia asumuksia sekä tietenkin villieläimiä. Matkan aikana
näimme norsun, ehkä sarvikuonon selän, paljon antilooppeja, buffaloita ja
muutaman pienen apinan sekä paviaaneja. Tuntui, kuin olisi päässyt osaksi
avaraa luontoa. Maisemat olivat huikeat!
Noutajaa odotellessa
Saavuttuamme perille Pakwachiin meitä ei ollutkaan kukaan
vastassa. Cissyn piti olla meitä odottamassa, mutta soitettuamme hänelle kävi
ilmi, että kämppiksemme David olikin tulossa meitä noutamaan. Hetken
odoteltuamme (ja saatuamme paljon katseita) meitä tultiin noutamaan ja lähdimme
kävelemään isoa tietä kohti Cissyn kylää. Oli uskomatonta, kuinka nopeasti
maisema vaihtui pienistä kaupoista ja internetkahviloista alkeellisen kylän
maisemiin luonnon keskelle.
Kylän elämää
Vastaanotto oli todella lämmin. Lapset juoksivat riemuissaan
meitä vastaan ja koko kylä halusi heti toivottaa meidät tervetulleeksi. Olimme
heti keskellä lasten laululeikkejä kämppiksemme Jonaksen soittaessa kitaraa.
Ensimmäisenä iltana saimme vielä illalliseksi riisiä kalakastikkeella. Täytyy
sanoa, ettemme koskaan ole syöneet niin monen silmäparin tarkkaillessa. Koko
kylä oli kokoontunut ympärillemme seuraamaan ruokailuamme. Ruokailun jälkeen
kävimme nukkumaan savimajaan hyttysverkkojen alle heinäkatto päällämme.
Lapset hommissa
Milla kylpyhuoneessa
Vessa
Seuraavana aamuna oli mielenkiintoista nähdä kylä
päivänvalossa. Kylässä vallitsee alkeelliset olot: sähköä ei ole eikä virtaavaa
vettä, mutta kaivo löytyy. Vessana toimii ”reikä maassa” ja kylpyhuoneena
tiilirykelmä, jonne kannetaan vesi kaivosta. Kylässä niin lapset kuin aikuiset
työskentelevät jatkuvasti. Muun muassa
9-vuotias Cissyn tytär kantaa vettä, tiskaa, kokkaa ja auttaa peltotöissä. Ei
luultavasti olisi onnistunut meiltä kahdelta lapsina.
Herkullinen aamiainen
Tiimi työssään
Ensimmäinen aamupala oli maukas: teen ja leivän lisäksi
saimme nauttia perinteisestä paikallisesta maissi-papu-mössöstä sekä tuoreista lähimangoista.
Aamupalan voimin lähdimme auttamaan kylän miehiä, jotka olivat korjaamassa
Cissyn palanutta kauppaa Pakwachin päätien varrella. Miesten mielestä oli
hulvaton idea, että ”valkoiset naiset” auttaisivat rakennustöissä. Olimme
kuitenkin päättäväisiä ja lopulta saimme auttaa siivous- ja kantohommissa. Loppupäivä
meni pelatessa scrabblea (tietenkin), syödessä sekä musisoidessa ja leikkiessä
lasten kanssa.
Kirkon piha
Kirkossa
Sunnuntaina pääsimme kokemaan myös, millaista on
ugandalaisessa kirkossa. Tunnelma oli tiivis, mutta onnellinen. Kirkossa
tanssittiin ja laulettiin riemulla. Messu oli paikallisella kielellä, mutta
silti kokemus oli mielenkiintoinen. Kuten yleensäkin, tulimme myös kirkossa
huomatuiksi. Meille tehtiin tilaa kirkonpenkeille ja vieressämme istuvat mummot
ymmärtääksemme toivottivat ensimmäisenä juuri meille hyvää pääsiäistä. Myös
kylän lapset olivat selvästi ylpeitä siitä, että saivat olla kirkossa meidän
kanssamme.
Yksi musisointihetkistä
Pääsiäiselle
Kyläläiset ja limsat
Niili
Kirkon jälkeen saimme maittavan pääsiäislounaan. Tarjolla
oli nautaa ja kanaa sekä riisiä ja poshoa (maissipuuro). Parasta pääsiäisessä
kyläläisten mielestä taisi olla meidän ostamamme limsat. Oli hienoa nähdä,
miten paljon iloa limsa voi tuoda. Loppupäivä meni rennosti: pelailimme ja
musisoimme sekä leikimme lasten kanssa. Milla kävi myös lasten, Mayun ja Jonaksen
kanssa Niilin rannalla heittelemässä kärrynpyöriä ja ihastelemassa maisemia.
Cissy perheineen ja meidän guestarin väkeä
Maanantai-aamuna
lähdön hetki oli haikea, sillä olimme jo ehtineet kiintyä kyläläisiin.
Kokemukset onneksi säilyvät mielessämme ja olemme todella kiitollisia siitä
vieraanvaraisuudesta ja aitoudesta, jota saimme osaksemme.
Mangopuun alla
Rakkaudella,
Milla ja Annika
