Muzungu life

Ensimmäiset päivät uudessa ja ihmeellisessä kulttuurissa ovat takana! Tänään olemme viettäneet neljättä kokonaista päiväämme täällä Ugandan auringon alla. Paljon ollaan ehditty jo kokea ja paljon on vielä edessä. Kaikki on erilaista kuin Suomessa, mutta odotamme jo innolla sitä hetkeä, kun elämä täällä tuntuu arjelta ja osaamme nauttia kaikesta täysillä.

Saavuimme Ugandaan vähän ennen puolta yötä lauantaina 14.3. Lensimme Lontoon kautta Entebbeen ja vaikka viimeisin lento oli pitkä, hyvä ruoka ja hyvät leffat sekä musiikki pelastivat sen. Ensimmäiset hetket Ugandassa menivät jännittäessä kuumassa viisumijonossa erilaisten lappujen kanssa. Menimme ensin terveyspisteen läpi, missä meiltä mitattiin kuume ja mihin jätimme koneessa täyttämämme terveyskyselyt ebolaan liittyen. Tämän jälkeen pääsimme varsinaiseen viisumijonoon, jossa odotimme virkailijan kohtaamista muiden lappusten kanssa ötököiden pörrätessä ympärillämme ja hien valuessa pitkin selkää. Vaikka oli iltamyöhä, lämpötila oli todella korkealla! 

Jännityksestä huolimatta saimme pisimmän mahdollisen viisumin eli kolme kuukautta. Rinkkammekin  löysivät perille ja paikallinen vapaaehtoinen Abass odotti meitä lentokentän ulkopuolella kyltin kanssa. Hän toivotti meidät tervetulleeksi Ugandaan todella riemuissaan ja tunsimme olomme heti tervetulleiksi. Abass ajoi meidät läpi pimeiden katujen guesthousille kertoen muun muassa safareista, yöelämästä ja ruoasta. Guestarilla taloudenhoitajamme Cissy otti meidät vastaan unisena, sillä olihan jo aamuyö. Teimme pikaisen kierroksen uudessa kodissamme ja pääsimme ensikosketuksiin uuden alkeellisen ”vessamme” kanssa. Cissyn lisäksi herätimme myös saksalaisen tytön, jonka kanssa jaamme huoneemme.

Meidän huone

 Ensimmäinen päivä Ugandassa oli ihmetystä täynnä. Tutustuimme heti aamusta muihin vapaaehtoisiin, joiden kanssa asumme ja näimme kotimme päivänvalossa. Meitä on täällä tällä hetkellä yhteensä 11, yhdeksän naista ja kaksi miestä. Meidät otettiin todella hyvin vastaan ja tuntui siltä, että pääsimme heti osaksi porukkaa. Muut vapaaehtoiset ovat todella auttaneet sopeutumisessa tänne!

    Guesthousen lempparipaikkamme

                       

 Milla lähti heti ensimmäisen aamupäivän kunniaksi uima-altaalle kolmen saksalaisen ja yhden hollantilaisen vapaaehtoisen kanssa. Hän pääsi heti ugandalaisen liikenteen makuun hyppäämällä ahtaan ja kuuman pikkubussin ”matatu”n kyytiin ja koki myös mopotaksin ”bodabodan” pomppuisen kyydin tullessaan takaisin uima-altaalta. Kun Milla makasi auringon alla ja pulahteli veteen, elämä maistui todella hyvältä. Sillä välin Annika pakoili aurinkoa järjestellen tavaroitaan ja lepäillen. Myöhemmin kävelimme myös ruokakauppaan ja pankkiin auttavaisen huonetoverimme kanssa. 

Maanantai-iltana meistä vapaaehtoisista 11 lähti pimeitä kujia pitkin kohti ruuhkaista pääkaupunkia ja ”jam sessionia” mopotaksien kyydissä. Saavuimme kansallisteatterin pihalle iltayhdeksän jälkeen. Teatterin pihalla kuuntelimme erilaista musiikkia, reggae ja hiphop olivat eniten mieleemme. Jameista jatkoimme läheiselle klubille tanssahtelemaan hetkeksi. Väsy kuitenkin painoi vielä, joten lähdimme saksalaisten tyttöjen kanssa guestarille ”special hiren”  (Suomessa taksi) kyydissä. Ilta oli kuitenkin onnistunut. Luultavasti jameista tulee jokaviikkoinen tapamme. 

Koko alkuviikon ajan meillä on ollut orientaatiota, jonka on järjestänyt UPA:n toimiston väki. Meille on kerrottu Ugandan historiasta ja kulttuurista, järjestön toiminnasta ja kaikesta muusta mahdollisesta, mitä meidän pitää tietää. Kävimme myös tutustumassa pääkaupunkiin Kampalaan, jossa tappelimme internet-tikkujen kanssa. Vierailimme myös museossa, jossa näimme muun muassa erilaisia soittimia, aseita, vaatteita ja heimojen alkuperäisiä asutuksia, jollaisissa osa täällä asuu edelleen.

Orientoitumassa

 Keskiviikkona eli tänään pääsimme myös tutustumaan harjoittelupaikkaamme Angel centeriin, mikä on siis eräänlainen koulu kehitysvammaisille lapsille. Ensivaikutelma oli loistava ja meidät otettiin todella hyvin vastaan. Emme malta odottaa huomista, jolloin menemme sinne ensimmäistä kertaa koko päiväksi! 

Paljon on tosiaan ehtinyt tapahtua ja tekstiä tulisi vaikka kuinka paljon. Alusta asti olemme eläneet ilman juoksevaa vettä, ilmastointia, länsimaalaista vessaa sekä internettiä. Sähköt myös katkeilevat aika ajoin, pihamaamme kaksi kanaa tunkevat kotiimme, naapurissa tapahtuvat epämääräiset ja äänekkäät kirkonmenot ovat jokapäiväinen tapahtuma ja kotikatumme varsilla hengailee vuohia. Tässä nyt kuitenkin tiivistettynä ensimmäisten päivien tapahtumia ja fiiliksiä. Olemme todella innoissamme tästä seikkailusta!

Kotikatumme

Edelleen innokkaat Afrikan valloittajat

Rakkaudella,
Milla ja Annika