Highlights

Viimeisiä viikkoja viedään. Enää 9 päivää jäljellä Ugandassa ja sitten palaamme Suomeen. Arki pyörii edelleen normaaliin tapaan. Arkipäivät kuluvat pitkälti projektissamme Angel´s Centerissä. Työpäiviemme aikana olemme havahtuneet hieman kauhuissamme siihen faktaan, että pian joudumme hyvästelemään ”meidän lapsemme”. Voimme sanoa, että henkilökunta tulee olemaan pulassa ilman meitä, sillä meillä on paljon vastuuta projektissamme eikä uusia vapaaehtoisia ainakaan heti meidän jälkeen ole tietääksemme tulossa.

Parin viimeisen viikon aikana olemme saaneet kokea tavallisen arjen lisäksi myös erityisempiä hetkiä. Viime viikon alussa juhlimme guesthousella yhden vapaaehtoisen syntymäpäivää syöden hyvin. Lähdimme myös porukalla ulos. Lauantaina taas pääsimme  porukalla nauttimaan ugandalaisesta urheiluhuumasta jalkapallo-ottelun merkeissä. Vastakkain olivat Uganda ja Botswana. Meidän kannustuksemme ansiosta Uganda voitti maalein 2-0!

Projektimme lapsille erityinen päivä oli tämän viikon keskiviikko, jolloin teimme retken viereisen kylän ulkoilupuistoon. Vietimme siellä koko koulupäivän leikkien, syöden ja yhdessäolosta nauttien. Leivoimme suomalaista perinneherkkua: pullaa tätä tilaisuutta varten ja se oli menestys! Oli todella ihanaa nähdä ilo lasten kasvoilla, kun ne nauttivat meille yksinkertaisista asioista täysillä. Tuntui hyvältä, että meidän ehdotuksemme retkelle lähdöstä toteutettiin ja päivä oli onnistunut.

Jotta leipominen ei menisi liian suomalaiseksi, päätimme myös tällä viikolla opetella tekemään perinteisiä, afrikkalaisia chapateja. Ystävämme Ben piti meille kokkikoulua ja lopputulos oli herkullinen. Saa nähdä, miten onnistumme valmistamaan kyseisiä herkkuja Suomessa.

Päätimme myös viimeisien viikkojen kunniaksi vierailla paikassa, jossa me emme ole vielä käyneet, vaikka osalle kavereistamme paikka on hyvinkin tuttu. Vierailimme nimittäin viikonloppuna sairaalassa Millan tulehtuneen varpaan takia. Tulehduksen lisäksi Milla sai antibiootteja myös toiseen, yllättävään vaivaan. Milla on nimittäin ehkä jopa kuukausien ajan jakanut elimistönsä loisen kanssa, loisen nimi on Barbara ja Barbara on ameeba. Jotta nämä vaivat eivät riittäisi, taistelee Milla myös flunssan kanssa. Ainut asia, mitä sairaalavisiitiltä odotimme, oli kaikkien kehuma kahvio ja sen herkut. Yllättävien lääkekustannuksien vuoksi ei meillä kuitenkaan ollut varaa kakun kakkuun. Lähdimme sateessa moottoripyörätaksilla takaisin guestarille. Eräs ystävämme olisi kysynyt tässä vaiheessa: ”Miten meni näin niinku omasta mielestä?” ja vastaus olisi ollut ”Ei nyt taaskaan mennyt ihan putkeen!”.

Toivotamme kaikille siellä Suomessa oikein hyvää juhannusta!

Rakkaudella,

Milla ja Annika