Tämä viikko eli meidän kuudes viikkomme täällä Ugandassa on
sujunut tähän asti hyvin. Tällä viikolla olemme ehtineet tehdä kaikenlaista ja
aika oikeasti rientää kuin siivillä.
Tällä viikolla meillä oli monia ilonaiheita:
1. Olemme saaneet nauttia monista ikimuistoisia
hetkistä lasten kanssa Angel´s Centerissä. Useimmissa kouluissa alkoi loma jo
viikon perjantaina ja se näkyy myös oppilaiden määrässä myös meidän
kouluissamme. Lapsia oli tällä viikolla paikalla vain noin puolet, sillä osa
viettää jo lomaa. Koska lapsia oli vähemmän, pystyimme tekemään normaalista
kouluarjesta poikkeavia asioita: leikimme, musisoimme, askartelimme kortteja
sekä teimme limsanhakureissun markettiin ja muutaman ruoka-ainehakuretken
yhdessä lasten kanssa. Meistä oli hienoa
huomata, kuinka innoissaan lapset olivat niin arkipäiväisestä asiasta, kun
olisimme olettaneet heidän olevan ennemminkin innoissaan leikeistä tai muusta
vastaavasta toiminnasta. Esimerkiksi kauppakassin kantaminen tai rahan
ojentaminen kauppaneidille oli joillekin päivän kohokohta.
Korttien askartelua
Limsan hakureissu
2. Tällä viikolla olemme käyttäneet vapaa-ajan
hyvin hyödyksemme. Milla on nauttinut juoksemista löydettyään uudet
juoksukengät. Pääsimme myös osallistumaan kahdelle tanssitunnille ja
ugandalaisten tanssien harjoitteleminen ilahdutti meitä molempia. Olemme myös
viettäneet enemmän aikaa yhdessä guesthousen porukalla, muun muassa yhteisten
illallisten merkeissä.
Chapatien tekoa
3. Meitä ilahdutti myös ex-tempore vapaapäivä
projektista, jonka aikana saimme paljon aikaan. Haimme afrikkalaisista
kankaista teettämämme tuotteet ompelijoilta, nautimme taas Cafe Javaksen herkuista
ja tuhlasimme yllättäen rahojamme käsityöläis- ja kirpputorilla. Meillä oli
molemmilla mukanamme alle 50 euroa, mutta saimme päivän aikana rahoillemme
paljon vastinetta.
Jaettu ilo paras ilo
Päivän kofeiiniannos
Millalle tähän mennessä tehdyt tuotteet
Annikalle tehty takki
Viikkoomme mahtui myös hämmästyttäviä ja
hieman harmittaviakin hetkiä:
1.
Jouduimme taas hyvästelemään yhden asukkaan,
joka on alusta asti auttanut meitä sopeutumisessa. Ystävämme lähtö sai meidät
myös havahtumaan siihen tosiasiaan, kuinka pitkällä oma reissumme jo on ja
kuinka pian mekin olemme jo samassa tilanteessa kuin hän.
Annan viimeinen ilta
2.
Meitä on hämmästyttänyt myös afrikkalainen tapa
hoitaa työasioita: luvatut aikataulut eivät pidä (muun muassa tulevan lomamme
ajankohta on vaihtunut tiuhaan tahtiin), työpäivien ohjelmaa muutetaan
jatkuvasti (esimerkiksi lasten oppitunnit saatetaan vain jättää pitämättä) ja
työpäiväkin saattaa peruuntua (astuessamme koulun ovesta sisään huomaamme,
ettei yksikään oppilas ole paikalla, sillä koulupäivä oli peruttu meille
ilmoittamatta).
3.
Olemme myös päässeet hämmästelemään julkista
liikennettä täällä Ugandassa. Esimerkkejä on monia. Liikennesääntöjä ei taida
olla, sillä vastaantulijan kaistalla ajaminen tuntuu olevan ihan normaalia.
Samoin se, että samalla tiellä on välillä kaksi, välillä neljä kaistaa. Myöskin
saman matkan hinta vaihtelee ihonvärimme takia ja muutenkin. Viimeinen niitti
oli, kun todistimme, että ”mahdumme” yhdelle pienelle minibussin penkille kahdestaan.
Ongelmia tuli vasta oven avautuessa, kun Milla melkein mätkähti kasseineen
kadulle.
Me ja kaikki meidän kirpparilöydöt, hups!
Näissä tunnelmissa alkaa tämän kaksikon viikonlopun vietto.
Toivotamme hyvää viikonloppua Suomeen!
Rakkaudella,
Milla ja Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti